Kuka tyytyy keskinkertaisuuteen?

Töissä paikassa, missä tehdään samaa hommaa päivästä toiseen ja on oikeastaan ihan sama kuka sen tekee kun on vain koulun käynyt. Ei ole väliä onko muita älykkäämpi, naputa vain sitä päätettäs ja tee sitä tusinahommaa.

Sen jälkeen voikin mennä tyytyväisenä kotiin, vuokrakämppään joka on sisutettu mummolta perityllä keittiönpöydällä ja loput onkin joltain muulta sukulaiselta tai tarjouksesta.

Niin jä töihin kuljetaan tietenkin jollain Toyota Corollalla, se voi olla aika uusikin jopa.

Ei en tyydy tuohon. Ja tiedän etten voi jatkaa näin.
En ole nukkunut kunnolla kuukauteen, päiväduunissa teen työtä jota haluan tehdä, jossa olen parempi kuin se Reiska sun naapurista, en tietenkään korvaamaton, mutta hyvä siinä mitä teen.
JA ehkä tuohon pitäisi tyytyä, yksi asia kerrallaan ja ens vuonnakin kerkeää.

Mutta ei se mene niin, en aio olla päivääkään kauempaa harmaata keskimassaa, jos Duudsonit pääsee Hollywoodiin niin kyllä minäkin saan sen elämän jossa ei tarvi pennejä laskea.

Ehkä palan näin loppuun, mutta en pysty lopettamaankaan.

Paras on varmaan se, että en pysty kertomaan edes avopuolisolleni kuinka kamalan paha on olla.