Miksi vasta kun on vaarassa menettää jotain niin tajuaa sen arvon?
Miksi ihminen (minä) on tyhmä?

Kun musta tehdään elokuva, toivon, että sen loppu on kuitenkin iloinen. Tämä on se kohta kun kaikki itkee ja Frank-enokin pannaan sinkki-arkkuun.

En vielä tiedä onko se animaatio vai joku toiminta-draama. Jos se on animaatio haluan olla jokin siivekäs, vaikka korppi.

En tiedä miksi, mutta joskus tuntui ihan kuin kaikki mitä teen satuttaa sua, pientä itseironiaa.

Kun kaikkialta tulee vastapalloon jossain vaiheessa tuntuu että ei millään ole väliä, jos soitan ollaan vihaisiaja, tai sitten oon itse hermona ja vihainen kun se ja se ja se ei taas mee niinkun pitäisi. Ja tämä jatkuva pääkipu. Ja tämä tapahtuu joka päivä, ja kumpikaan ei halua että se menee näin, mutta ollaan liian leveässä jäisessä joessa ja virta on niin vahva ettei päästä rannalle.

Kun mokasin, mietin pitäisi kertoa. Ja mietin mitä haluan ja ajattelin, että kertomalla menetän sen mitä on tärkeää, hassua kuinka menetin sen silti. No pistin panokseksi sielun, että varmaan saan sen nyt takaisin?

Ei ole sanoja, joilla osasin kertoa miten pahoillani olen, ja miten haluan että jatkamme tästä.
Mutta sinun ei täydy.


I tried to make us a lovestory
but when I'm outta excuses, I only can forget
There's a world I am,
and sometimes there's not much left

I needs us to come through
In an empty world you're my peace (to tear apart)

I try to make it the best I can
When it's hard, I sit down to plan
'cos tomorrows hafta be better
since today was much too hard

I need us to come true, honey
In an empty world, I'm your war

I'm crucified by a lie
An' when only mortal, it's so easy to die
'cos I'm outta excuses, an' can't forget
Since without you it's an empty world
with nothing left

No more explanations, no more twisting lies
Everything I could say; what a waste of time
Seasons are changing if we can see another day
Someone said tomorrow the war is better
But my war is growing tired to fight

en usko että enään kirjoitan tänne.